Make your own free website on Tripod.com

Barokin Valo

Luuttucembalo
Barokin Valo | CD-arvosteluja | Levykokoelma | Barokista Ikuisuuteen - Säveltäjiä | Instrumenteista... | Linkkejä... | Email

(Englanti lute-harpsichord; ranska clavecin-luth; saksa Lautenklavecimbel, Lautenklavier, Lautenwerk)

 

   Luuttucembalo on suolijännesoitin, joka imitoi nimensä mukaisesti luutun ääntä. Erityisesti saksalaiset rakentajat olivat kiinnostuneita tästä soitintyypistä 1700-luvun alkupuolella ja sen eri tyyppisiä variaatioita valmistivat mm. Johann Christoph Fleischer, Zacharias Hildebrandt ja Johann Nicolaus Bach. Jotkut soittimista olivat joko suorakulmaisia, soikeita tai siipimäisiä kuten cembalot. Joissakin oli myös puolipallon muotoinen kaikupohja kuten luutuissa. Tämän tyyppisistä soittimista ehkä hienostunein oli Fleischerin Theorbenflügel, jossa oli kolme settiä kieliä- yksi jänteistä ja kaksi muuta metallista kirkastamaan äänen yleissävyä. Luutucembaloiden ääni oli varmastikin erityisen mielyttävä, vaikkei se kyennytkään matkimaan aivan täysin luutun dynamiikkaa. Tämä ongelma pystyttiin osittain ratkaisemaan asentamalla soittimeen kahdesta kolmeen koskettimistoa.

   Ehkä tunnetuin säveltäjä, jonka tiedetään olleen kiinnostunut kyseisestä instrumentista, oli J.S.Bach. Hänen kuolinpesässään oli lähteiden mukaan pari tällaista soitinta ja ainakin yksi hänen teoksistaan, sarja e-mollissa BWV 996, on sävelletty luutucembalolle. (J.L.Krebsin kopiossa alkuperäisestä käsikirjoituksesta on viittaus: ”Preludio con la Svite / da / Gio: Bast. Bach./ aufs Lauten Werck”.)

Luuttucembalo
theorba_cs_06.jpg
Romanek Tihamer

<<< Takaisin